Nykyaikainen tutkimus kertoo selvästi, että ihmisten kokemat tunteet vaikuttavat monin tavoin heidän työkykyynsä: energiatasoon, päätöksentekoon, vuorovaikutukseen, sitoutumiseen, palautumiseen, motivaatioon. Jokainen työntekijä kokee työssään jatkuvasti erilaisia tunteita, ja työntekijöiden yhdessä kokemista ja ilmaisemista tunteista muodostuu jokaisen työpaikan ainutlaatuinen tunneilmasto. Kuitenkin työpaikoilla on edelleen haasteena se, että monen johtajan (ja työntekijänkin) mielestä tunteet eivät kuulu työpaikalle. Ne ovat epämääräistä, vaikeasti käsiteltävää höttöä, johon tuloshakuisten, vakavasti otettavien johtajien ja työntekijöiden ei kannata sekaantua.
Tänä päivänä moni työntekijä kokee työssään jatkuvaa riittämättömyyttä, turhautumista ja mielekkyyden puutetta. Vaikutukset heijastuvat myös työn ulkopuolelle. Liian moni kiiruhtaa aamulla töihin ahdistuneena, singahtelee palaverista ja asiasta toiseen, sammuttelee tulipaloja ja tuskailee alati kasvavaa tekemättömien töiden määrää. Kiireen keskellä kaiken tarkoitus hämärtyy. Miksi juoksen koko ajan paikasta toiseen, tapaamisesta toiseen, tehtävästä toiseen? Kyynistyminen ja väsymys valtaavat mielen. Ahdistus lisääntyy ja tunne-elämä kapeutuu.
Tämän seurauksena miljoonat ihmiset ympäri maailman tekevät työtään turhautuneina ja kyynisinä, tunne-elämältään kuolleina. Inhimilliset kohtaamiset työssä jäävät tunnetasolla ohuiksi ja merkityksettömiksi. Ei ole aikaa kohdata ihmisiä ja puhua aidosti merkityksellisistä asioista. Sillä vähällä ajalla, mikä töistä jää yli, on hoidettava parisuhde, lapset, kodin asiat, harrastukset, ystävät, lepo. Ja kun akuuteimmat asiat on hoidettu, monella alkaa vielä toinen työvuoro vastaamista odottavine sähköposteineen ja kesken jääneine töineen. Sama toistuu huomenna. Ja ylihuomenna. Päivästä toiseen, yhä uudestaan ja uudestaan.
Ihmisten elämä on täynnä kaikkea, mutta ihmiset eivät koe elävänsä täyttä elämää. Ulkoisen menestyksen kuoren alla elämä tuntuu tyhjältä. Työntekijöiden tunne-elämä latistuu. Ilo ja mielekkyys häviävät työpaikalta ja pahimmillaan myös elämästä laajemmin.
Pelkästään ulkoisia tekijöitä kehittämällä ei lisätä aitoa motivaatiota ja hyvinvointia
Tilannetta yritetään korjata johtamisen menetelmillä, jotka eivät pureudu juurisyihin. Asetetaan tulospalkkioita, kirkastetaan tavoitteita, määritellään työnkuvat ja vastuualueet tarkemmin, ehkä asetetaan tulospalkkioita. Nämä kaikki ovat tärkeitä tekijöitä: jos niissä on häiriöitä, pahoinvointi lisääntyy. Mutta motivaation näkökulmasta edellä mainitut ovat ulkoisia tekijöitä. Ulkoisia tekijöitä kehittämällä voidaan lievittää ja poistaa pahoinvointia työssä. Jos palkkaani korotetaan ja vastuualueeni selkiytyy, totta kai pahin turhautumiseni helpottaa, ainakin hetkeksi.
Mutta ulkoisia tekijöitä kehittämällä ei lisätä aitoa motivaatiota ja hyvinvointia. Ulkoisiin tekijöihin keskittymällä ei luoda aitoa innostusta, sitoutumista, hyvinvointia ja merkityksellisyyden tuntua. Siihen tarvitaan toisenlaisia keinoja. Jos haluamme luoda aitoa hyvinvointia ja työkykyä, meidän on ymmärrettävä syvästi, mitä tarkoittaa olla ihminen – myös työelämässä.
Tunteiden huomioimatta jättäminen vieraannuttaa meidät kauemmas itsestämme sekä töissä että vapaa-ajalla
Meidän on ymmärrettävä kiistämätön tosiasia: me ihmiset olemme tuntevia ja kokevia olentoja, myös työssä. Elimistössämme ei ole kytkintä, josta tunteet voisi laittaa pois päältä. Meihin jokaiseen on sisäänrakennettu syvä tarve tuntea, kokea ja ilmaista itseämme. Jos jätät jatkuvasti omat tunteesi huomioimatta, jätät kuuntelematta niitä ja tukahdutat ne, vieraannut yhä kauemmas itsestäsi. Jos kiellät tunteesi, kiellät myös osan itsestäsi. Pian et edes tiedä, miltä sinusta tuntuu. Tunne-elämäsi kapeutuu ja latistuu, ja vähitellen sinusta tulee robotti, joka vain suorittaa elämää päivästä toiseen. Organisaation tasolla tällainen kehityskulku näyttäytyy heikentyneenä sitoutumisena, aidon motivaation vähenemisenä, tyytymättömyyden kasvuna ja tuottavuuden laskuna.
Hyvä tunneilmasto on tarttuvaa
Tunteiden ohittaminen tai tukahduttaminen johtaa myös siihen, että käsittelemättömät tunteet pyrkivät esiin vääristyneinä, usein entistä haitallisemmissa muodoissa – kyynisyytenä, halveksuntana, välinpitämättömyytenä. Tyypillisesti työyhteisön ongelmien ytimessä ovat kielletyt ja torjutut tunteet.
Tarvitsemme kipeästi avuksi tunnetaitoja – kykyä tunnistaa, ymmärtää, kohdata ja käsitellä työpaikan tunteita rakentavasti. Tiedämme, että krooninen, jatkuva tunteiden kieltäminen ja sivuuttaminen kuluttavat työyhteisöissä valtavasti energiaa ja aiheuttavat monenlaisia ongelmia. Uskomme, että kasvattamalla tunnetietoisuutta työyhteisöön vapautuu valtava määrä energiaa, potentiaalia ja hyvinvointia.
Hyvä tunneilmasto tarttuu asiakkaisiin, yhteistyökumppaneihin ja muihin sidosryhmiin. Ihmiset viihtyvät niiden ihmisten seurassa, joiden seurassa tuntuu hyvältä. Minkälainen tunnejalanjälki jää asiakkaille ja sidosryhmille, kun he ovat olleet tekemisissä teidän yrityksenne ihmisten kanssa? Tunteet tarttuvat ja tunneilmasto leviää. Ehkä ihmisille jää tunne, että ”näiden ihmisten kanssa on mukava asioida”. Tai että ”tuossa yrityksessä olisi varmasti kiva työskennellä”. Parhaimmillaan rikas tunneilmasto näkyy parantuneena työkykynä ja työntekijöiden hyvinvointina – työyhteisön todellisen potentiaalin vapautumisena.
