Kun tehtävänä on rakentaa Suomen korkein toimistorakennus, toimivaa yhteispeliä todella tarvitaan. Haahtelan The Node -hankkeen projektitiimi osallistui Emergyn toteuttamaan valmennukseen, jonka tavoitteena oli rakentaa yhteistä ymmärrystä, vahvistaa yhteistyötä ja luoda ohjenuorat yhdessä onnistumiselle.
The Node on Haahtelalle poikkeuksellinen hanke. Kyseessä on Suomen korkein toimistorakennus ja samalla yksi yhtiön historian vaativimmista projekteista. Pasilan sydämeen kohoava noin 32-kerroksinen 130 metriä korkea pilvenpiirtäjä vaatii onnistuakseen paitsi vahvaa projektijohtamista myös saumatonta yhteistyötä suuren ihmisjoukon kesken.
Työpäällikkö Mika Paju sai tehtäväkseen vastata hankkeen työmaaorganisaation johtamisesta. Jo lähes 30 vuotta Haahtelassa työskennellyt Paju vastaa siitä, että projekti etenee turvallisuuden, laadun ja aikataulun näkökulmasta suunnitellusti.
Teknisen ennakkosuunnittelun rinnalla hänen mielessään pyöri kuitenkin toinenkin kysymys: Miten suuri ja moninainen joukko ihmisiä saadaan puhaltamaan yhteen hiileen?
– Kaikkien pitäisi tulla toistensa kanssa toimeen, saada toisiltaan tukea ja lopulta saavuttaa yhdessä paras mahdollinen lopputulos, Paju kuvailee.
Ajatus vei hänet urheilumaailmaan.
– Olen mielenkiinnolla seurannut, miten huippu-urheilussa valmentajat kokoavat joukkueita ympäri maailmaa tulevista yksilöistä ja saavat heidät toimimaan joukkueena yhteisen tavoitteen eteen. Ajattelin, että siinä täytyy piillä jokin viisaus.
Kokemus aiemmista hankkeista vahvisti ajatusta. Pajun mukaan yhteispelin rakentamista ei kannata aloittaa vasta siinä vaiheessa, kun rakentaminen on täydessä vauhdissa ja ollaan jo polvet savessa. Tämän ajatuksen pohjalta The Noden projektitiimille toteutettiin yhteistyössä Emergyn kanssa valmennusohjelma, joka käynnistyi jo ennen rakennusvaiheen aloittamista.
Pajun kokemuksen mukaan isoissa projekteissa on myös olemassa riski, että ihmiset alkavat vähitellen keskittyä omaan vastuualueeseensa ja näkökulma kaventuu.
– Siiloutuminen on isoissa hankkeissa luonnollinen ilmiö. Samalla kasvaa riski väärinymmärryksille ja ristiriidoille. Halusimme tehdä töitä sen eteen jo ennen kuin niitä syntyy.
Valmennuksen vastaanotto yllätti positiivisesti
Valmennuksen ensimmäiset työpajat järjestettiin jo ennen työmaaurakan käynnistymistä. Paju yllättyi siitä, kuinka luontevasti koko tiimi heittäytyi alusta alkaen mukaan työpajojen harjoituksiin.
– Ihmiset lähtivät mukaan paljon helpommin kuin osasin odottaa. Jo ensimmäisistä sessioista lähtien keskustelut olivat aktiivisia. Se osoitti myös, että tällaiselle tekemiselle oli selvästi tarvetta.
Työmaavalvojana hankkeessa työskentelevä Jani Tolkkila koki ennakoivan ryhmäyttämisen erityisen tärkeäksi erityisesti tämän kaltaisessa hankkeessa.
– Tällaisen valmennuksen järjestäminen lisäsi tunnetta siitä, että Haahtela haluaa aidosti panostaa siihen, että hanke onnistuu. Mitä monimutkaisempi hanke on, sitä enemmän yhteistyöltä vaaditaan.
Tolkkilan mukaan yksi valmennuksen vahvuuksista oli se, että kollegoihin pääsi tutustumaan jo ennen varsinaisen työmaan käynnistymistä.
– Oli hienoa, ettei tämä jäänyt yksittäiseksi iltapäiväksi, vaan kyse oli pitkäjänteisestä valmennuksesta, jota on jatkettu koko hankkeen ajan. Työpajojen myötä ihmiset oppivat tuntemaan toisensa paremmin, ja se näkyi myös ryhmähengen rakentumisessa. Myös säännölliset Yhteispelin huoltotunnit ovat auttaneet pitämään teemat mukana arjessa.
Yhteistyö alkaa ihmisten ymmärtämisestä
Vaikka valmennuksen teemat olivat monelle rakennusalan ammattilaiselle uusia, Tolkkilan mukaan niitä käsiteltiin käytännönläheisesti ja sopivassa tahdissa.
– Mukavuusaluetta haastettiin sopivasti. Ilman sitä ei synny uusia oivalluksia tai tapahdu kehitystä.
Suurimmaksi oivalluksekseen Tolkkila nostaa lisääntyneen ymmärryksen itsestään ja muista.
– Jo ensimmäisissä sessioissa pääsi pohtimaan omaa persoonallisuuttaan ja toimintatapojaan. Samalla ymmärrys muiden käyttäytymisen taustalla olevista syistä kasvoi.
Valmennus tarjosi myös konkreettisia työkaluja haastaviin tilanteisiin.
– Pitkissä hankkeissa vaikeita yhteistyötilanteita tulee väistämättä vastaan. Yksi tärkeimmistä opeista oli ymmärtää, että ihmiset eivät tahallaan käyttäydy huonosti. Se on auttanut kohtaamaan erilaisia ihmisiä rakentavammin.
Valmennuksen vaikutukset näkyvät arjen sujuvuudessa
Pajun mukaan suurimmat muutokset näkyvät tavassa, jolla ihmiset keskustelevat keskenään.
– Ihmiset tulevat juttelemaan aiempaa helpommin. Vaikeistakin asioista uskalletaan puhua. Keskustelun aloittamisen kynnys on madaltunut.
Hän kertoo havainneensa muutoksen myös siinä, miten asioita nostetaan esille.
– Aiemmin asioita ei välttämättä tuotu yhtä herkästi pöydälle. Nyt pienetkin asiat nostetaan keskusteluun. Ja se on hyvä asia. Kun puututaan pieniin hiertäviin asioihin ajoissa, ei tarvitse myöhemmin korjata paljon suurempia ongelmia.
Paju kertoo huomanneensa myös, että työpajoissa heränneet oivallukset eivät ole jääneet koulutustilanteisiin.
– Aiheet ovat jatkaneet elämäänsä kahvipöytäkeskusteluissa ja arjessa. Kun jokin kehityskohde on noussut esiin, siihen on usein tartuttu nopeasti.
Palautekulttuuri on ottanut ison harppauksen
Yksi merkittävimmistä muutoksista on Pajun mukaan tapahtunut palautekulttuurissa.
– Palautteen antaminen on parantunut, ja erityisesti myös palautteen vastaanottaminen. Nykyään asioista pystytään keskustelemaan rakentavasti myös sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa se on aiemmin ollut haastavampaa.
Hänen mukaansa juuri tässä näkyy suurin kehityksen merkki.
– Jos joku nostaa esiin ongelman, asia ei jää siihen asentoon, että ihminen jäisi yksin sen kanssa. Silloin lähdetään ratkaisemaan asiaa yhdessä.
Psykologinen turvallisuus näkyy arjessa
Sekä Paju että Tolkkila kuvailevat The Noden ilmapiiriä poikkeuksellisen hyväksi.
– Hienointa on ehkä se, ettei meille ole muodostunut kuppikuntia. Kaikki otetaan joukkoon eikä kukaan ole jäänyt ulkokehälle, Tolkkila toteaa.
Hänen mukaansa projektissa on myös tilaa erilaisille persoonille.
– Tuntuu, että täällä saa olla sellainen kuin on. Joku on puheliaampi ja joku hiljaisempi, mutta kaikki kuuluvat samaan porukkaan.
Paju on kuullut positiivista palautetta myös työuraansa aloittavilta nuorilta.
– On ollut hienoa kuulla kesätyöntekijöiden ja nuorten kertovan, että he ovat kokeneet itsensä tervetulleiksi joukkoon. He ovat korostaneet sitä, että apua saa pyytää keneltä tahansa ja asioita uskaltaa kysyä ilman pelkoa siitä, miten niihin suhtaudutaan.
Myös Tolkkila korostaa sitä, että työyhteisössä on turvallista nostaa esiin huolia ja vaikeitakin asioita.
– Hyvä ilmapiiri ei ole pelkästään sitä, että töissä olisi koko ajan hauskaa. Kyse on siitä, että asioista voidaan keskustella avoimesti, haasteet ratkotaan yhdessä eikä syyllisiä etsitä.
Hyvä ilmapiiri heijastuu myös työmaatoimiston ulkopuolelle
Positiivinen palaute ei ole jäänyt vain valmennukseen osallistuneiden keskeiseksi kokemukseksi.
Paju kertoo, että hyvää palautetta on tullut myös työmaalta, urakoitsijoilta ja muilta yhteistyökumppaneilta.
– Kun joku kertoo työmaalla, että jokin asia hiertää, siihen reagoidaan nopeasti. Ihmisille syntyy kokemus siitä, että heitä kuunnellaan ja että asioille myös tehdään jotain.
Hänen mukaansa juuri tällaiset kokemukset rakentavat luottamusta ja yhteispeliä.
– Kun meiltä käydään työmaalla kysymässä ihmisiltä, mitä heille kuuluu, ja heidän nostamiinsa asioihin myös reagoidaan nopeasti, syntyy kokemus siitä, että täällä autetaan toinen toisia.
Positiivinen palaute on kantautunut myös projektin ulkopuolelle.
– Meillä on ollut valmennuksessa mukana henkilöitä, jotka työskentelevät myös muilla työmailla. Heiltä on tullut palautetta, että tällaiselle tekemiselle olisi tarvetta muuallakin.
Yhteispeli lähtee johdon esimerkistä
Paju näkee muutoksen myös omassa työssään.
– Sanoin hiljattain yhdessä palaverissa, että olen ollut yli 20 vuotta työmaajohtajana ja nyt ensimmäistä kertaa voin aidosti sanoa, että minulla on itseäni paremmat työntekijät.
– Kun yhteispeli toimii, ihmisiä ei tarvitse mikromanageroida. Voin luottaa siihen, että asiat etenevät ja ihmiset kantavat vastuun. Se vapauttaa aikaa ja energiaa päivittäisten ongelmien ratkomisesta hankkeen johtamiseen.
Tolkkilan mukaan yksi tärkeä onnistumisen edellytys oli se, että myös projektin johto sitoutui valmennukseen täysillä.
– Mika ja Antti (työmaan johtajat) ovat korostaneet tämän valmennuksen tärkeyttä ja olleet itsekin mukana oppimassa. Omalla kohdallani huomaan, että arvostukseni heitä kohtaan vain kasvaa, kun olen kuullut heidän puhuvan avoimesti myös omista kehityskohteistaan.
Sekä Paju että Tolkkila uskovat, että hyvä yhteishenki ei synny sattumalta. Se rakentuu pienistä teoista, yhteisistä keskusteluista ja halusta auttaa toisia onnistumaan ja pistää itseään likoon.
Tolkkila kiteyttää lopputuloksen yksinkertaisesti:
– Kun sunnuntaina ei ahdista lähteä töihin ja perjantaina voi lähteä hyvällä fiiliksellä viikonlopun viettoon, voi todeta, että asiat ovat hyvällä mallilla.
Kuva: JKMM Arkkitehdit
Lue myös muita asiakkaidemme kokemuksia psykologisen turvallisuuden ja vaikuttavan johtamisen rakentamisesta tästä.
