Tunteista ja tunnetaidoista käytiin kiinnostavaa keskustelu Ylen aamu-TV:ssä, jossa vieraina olivat Emergyn osakas ja tunnetaitovalmentaja Ira Leppänen sekä Varman ylilääkäri Jan Schugk.
Haastattelu on katsottavissa täällä: https://areena.yle.fi/1-78008968. Keskustelu jatkui myös radion puolella Ykkösaamu-ohjelmassa tallenteen kohdasta 25:40 Ykkösaamu Podcast.
Tunteet työelämässä jakavat mielipiteitä. Toisten mielestä niistä puhutaan jo liikaa, toisten mielestä ei vieläkään riittävästi – ainakaan oikealla tavalla. Ylen aamu TV:ssä käyty keskustelu nosti esiin olennaisen kysymyksen: eivätkö tunteet olekaan ongelma, vaan se, miten niitä käsitellään?
Tunteet kuuluvat työelämään – halusimme tai emme
Yksi asia on varma: tunteita ei voi jättää työpaikan ulkopuolelle.
“Niin kauan kuin meillä on ollut ihmisiä työelämässä, siellä on ollut tunteita. Mutta se, miten me käsitellään ne, on olennaista”, muistuttaa Ira Leppänen.
Työelämä ei ole irrallinen osa ihmisyyttä, vaan sama ihminen tunteineen tulee töihin joka päivä. Erityisesti asiantuntija- ja vuorovaikutustyössä tunteet kytkeytyvät suoraan siihen, miten ihmiset ajattelevat, tekevät päätöksiä ja toimivat yhdessä. Siksi niiden sivuuttaminen ei ole realistinen vaihtoehto – eikä myöskään hyödyllinen.
Ongelma ei ole tunnepuhe – vaan tunteissa vellominen
Jan Schugk ei näe tunnepuheen lisääntymistä ongelmana. Hänen mukaansa tunteista puhutaan nykyään paljon – ja se on lähtökohtaisesti hyvä asia. Huoli liittyy siihen, millaiseksi keskustelu muodostuu.
“Haasteena on se, että niistä ei puhuta oikeiden ihmisten kanssa, vaan jäädään työyhteisössä jurnuttamaan, mikä ylläpitää kielteistä tunnekierrettä.”
Pelkkä tunteiden jakaminen ei siis riitä. Pahimmillaan se voi jopa lisätä kuormitusta, jos keskustelu jää paikalleen eikä johda mihinkään. Tällöin korostuu helposti kokemus avuttomuudesta – siitä, että tilanteelle ei voi tehdä mitään.
Hyvä tunneilmapiiri ei ole pelkkää positiivisuutta
Usein ajatellaan, että hyvä työilmapiiri tarkoittaa jatkuvaa iloisuutta ja positiivista fiilistä. Todellisuudessa tunnekirjo on monipuolisempi.
“Se ei ole pelkästään positiivinen. Sinne kuuluu myös pettymyksiä, epävarmuutta ja ahdistusta – olennaista on, miten niitä käsitellään”, Leppänen kuvaa.
Hyvä tunneilmapiiri ei siis synny siitä, että negatiiviset tunteet pyritään poistamaan, vaan siitä, että niille on tilaa ja niitä osataan käsitellä rakentavasti. Samalla tarvitaan tietoista työtä myönteisten tunteiden vahvistamiseksi – luottamuksen, toivon, innostuksen ja motivaation rakentamiseksi arjessa.
Tunnetaidot ratkaisevat
Keskustelussa korostui ajatus siitä, että kyse ei ole vain tunteista puhumisesta, vaan taidoista.
“Tunnetaitojen kehittäminen on keskeistä – ja se lisää tunnetoimijuutta”, Leppänen sanoo.
Kun ihmiset oppivat tunnistamaan ja käsittelemään omia tunteitaan, heidän roolinsa työyhteisössä muuttuu. Passiivinen kokemus siitä, että tunteet vain tapahtuvat, vaihtuu aktiiviseen toimijuuteen: ymmärrykseen siitä, että oma toiminta vaikuttaa sekä omaan kokemukseen että koko työyhteisön ilmapiiriin.
Tällä on myös konkreettisia vaikutuksia. Leppäsen mukaan organisaatioissa, joissa tunnetaitoja kehitetään systemaattisesti, mielenterveyteen liittyvät sairauspoissaolot voivat vähentyä merkittävästi – jopa kymmenillä prosenteilla.
Johto näyttää suunnan
Vaikka tunnetaidot ovat jokaisen vastuulla, työyhteisön kulttuuri ei synny itsestään.
“Johdon esimerkki on kiistaton – sieltä se lähtee liikkeelle”, Ira Leppänen korostaa.
Se, miten tunteista puhutaan, millaisia keskustelutapoja sallitaan ja ohjataanko tilanteita rakentavaan suuntaan, määrittää pitkälti koko organisaation tunneilmapiirin. Myös Jan Schugk painottaa käytäntöjen merkitystä arjessa: “Kyllä se siitä lähtee, millainen ilmapiiri rakennetaan ja mitä tapoja käsitellä näitä asioita annetaan.” Ilman johdon esimerkkiä tunnetyö jää helposti yksittäisten ihmisten varaan.
Kaikki eivät halua puhua tunteista – eikä tarvitsekaan
Keskustelussa nousi esiin myös tärkeä näkökulma: kaikki eivät koe tunnekeskustelua luontevaksi, eikä työpaikan tarvitse muuttua terapiatilaksi.
Schugk muistuttaa, että työssä on tärkeää säilyttää ammatillinen rooli. “Työssä pitää kuitenkin olla töissä, eikä ihan kaikkien tunteiden tarvitse koko ajan päästä pintaan.” Tunteita saa ilmaista, mutta niitä on myös osattava säädellä ja ohjata. “Pitää säilyttää tietty ammatillinen suhde – työkaverit eivät ole siellä terapeuttina.”
Näin käsittelet tunteita työssä – ja päästät niistä myös irti
Keskustelun lopussa kiteytyi yksinkertainen mutta käytännönläheinen ajatusmalli siihen, miten työssä herääviä tunteita – erityisesti kuormittavia – kannattaa käsitellä, jotta ne eivät jää pyörimään mieleen myös työpäivän jälkeen.
“Ensimmäinen askel on tunnistaa tunne. Sitten miettiä, mitä se saa minussa aikaan – ja vasta sen jälkeen toimia”, Ira Leppänen sanoo. Myös Jan Schugk korostaa harkinnan merkitystä. Voimakkaan tunteen hetkellä ei kannata toimia heti, vaan ottaa pieni etäisyys tilanteeseen.
Ajatus on yksinkertainen, mutta olennainen: ennen reagointia tarvitaan pieni pysähdys. Muuten tunne helposti ohjaa toimintaa tavalla, joka ei vie eteenpäin. ”Tunnista, käsittele ja jatka eteenpäin”, Leppänen tiivistää.
Tämä auttaa myös irrottautumaan työpäivästä. Kaikkia tunteita ei tarvitse kantaa mukanaan kotiin, mutta jotta niistä voi päästää irti, ne täytyy ensin tunnistaa ja käsitellä.
Työ ei ole eikä sen tarvitse olla koko ajan kivaa. Siihen kuuluu myös turhautumista, epävarmuutta ja tylsiä hetkiä. Ratkaisevaa ei ole se, että näitä tunteita syntyy – vaan se, jäädäänkö niihin kiinni vai osataanko ne käsitellä ja siirtyä eteenpäin.
