Viime keväänä tapahtui jotain, jota olin odottanut tapahtuvan jo monta vuotta. Tein ammatinvaihdoksen ja vaihdoin toiselle toimialalle. Jo usean vuoden ajan olen tuntenut vetoa ihmistyöhön, valmennukseen sekä terapiatyöhön. Ilokseni olen huomannut, että kaiken sen jonka olen media-alalta 19 vuoden aikana oppinut, voin hyödyntää nykyisessä työssäni Emergyn tunnetaitovalmentajana, Human Advisorina.
Minua on aina kiehtonut ihmismieli, sen rajattomuus ja rajallisuus. Ja kun noin kolme vuotta sitten tutustuin hahmoterapiaan, niin oman mieleni rajallisuus alkoi tulla hyvin selväksi. Pikku hiljaa kun pystyin hyväksymään tämän uuden tietoisuuden, alkoi mieleni laajentua. Tämä vei minut hahmoterapeuttiopintojen pariin, jotka jatkuvat edelleen.
Matkallani ymmärsin, että kiinnostukseni mieleen ja tietoon oli eräänlainen harhautus pois tärkeästä puolesta kokemustani, joita en olisi halunnut kohdata. Nimittäin tunteista. Aloin ymmärtämään, että olin pelännyt omia tunteitani ja kannoin uskomusta, että ainoastaan positiiviset tunteet ovat hyviä, ”oikeita”. Negatiiviset ovat ikään kuin virhe, jokin on mennyt pieleen.
Työelämässä tämä ilmeni kokemukseni mukaan niin, että usein palavereissa tai projekteissa jännitteet ja sanomattomat asiat olivat läsnä ja pahimmillaan jopa estivät parhaan mahdollisen lopputuloksen tekemisen. Kuitenkin projektin loputtua nuo tukahdetut tunteet painettiin alas, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minä mukaan lukien. Ja näin asiat jäivät käsiteltyä.
Lisäksi tutkimusten mukaan tunteiden tukahduttaminen vie paljon energiaa. Näin ollen osallisten todelliset kyvyt jäivät ilmaisematta ja paras antamatta. Nyt ymmärrän että kaikki tunteet ja niiden ilmaiseminen mahdollistavat todellisen potentiaalimme. Negatiiviset tunteet ovat tärkeitä. Niillä on viesti, jota on tärkeää kuunnella. Ja kaikki mielestäni palaa autenttisuuteen ja meidän jokaisen haluun tulla kohdatuksi sellaisena kuin olemme, emme ainoastaan iloisina ja ”mukavina”.
Niinpä matkani koukkasi kirjaimellisesti tunteisiin, kun sain mahdollisuuden tulla mukaan Emergyn tiimiin. Nyt ajateltuna tämä on kaiketi ollut väistämätöntä, sillä niin isossa roolissa kiinnostukseni tunteisiin ja niiden voimaan on ollut. Klisee ”tunteet eivät kuulu työpaikalle” oli kohdallani totta monta vuotta. Tunsin suurta syyllisyyttä, sillä minulla ne olivat aina mukana kuten meillä kaikilla. Mikä helpotus ja mahdollisuus onkaan voida nähdä entinen rajoite omana ainutkertaisuutena ja voimana!
Me Emergyllä tuomme tähän vielä tutkitun tiedon voiman ja parhaimmillaan olemme itse mukana luomassa tuoretta, kansainvälisesti ainutkertaista tutkimustietoa, kuten parhaillaan meneillään olevassa TUNTO-hankkeessa. Ja kuinka olisikaan ollut mahtavaa kuulla työurani alussa viesti, jota nyt kerromme valmennuksissamme: meillä jokaisella on jo kaikki potentiaali itsessämme.
Se pitää ainoastaan löytää. Eli tunnetaitoja harjoittamalla on jokaisen mahdollista olla oma autenttinen itsensä niin töissä kuin vapaalla.
Se miten voin hyödyntää media-alan taustaani tunnetaitovalmennustyössä on varsin loogista. Audiovisuaalinen ja itseasiassa kaikki tarinankerronta tarvitsee tunteita toimiakseen: jos katsoja ei koukutu elokuvan tai videon alussa eli saa tunnereaktiota, niin hän ei todennäköisesti halua katsoa tarinaa loppuun. Kaikki viihdehän perustuu tunteisiin: iloon, jännitykseen, pelkoon ja suruun. Ja kuinka hassua elämä onkaan: me emme saisi tuntea tunteita työssämme, mutta janoamme niitä ja ikäänkuin palaudumme niiden avulla vapaa-ajallamme. Miksemme siis kokisi jotain niin tervehdyttävää joka hetki!
