Työelämän ehkä halutuin tunne on innostus. Viimeistään siinä vaiheessa, kun keskustelu kääntyy strategian edistämiseen, innostus nousee varmasti esiin: johtoryhmässä pohditaan, miten työntekijät saadaan innostumaan strategiasta. Mitä innostus oikeastaan on ja miten sitä voidaan synnyttää?
Innostusta ei voida pakottaa tai käskeä ulkoapäin
Innostus on tunne, jota johdossa toivotaan työntekijöiden kokevan. Asia ei ole kuitenkaan ihan niin yksinkertainen. Innostus on mielihyvänsävyinen tunne, jota periaatteessa jokainen haluaa kokea. Mutta vain silloin, kun tilanne on sopiva. Ihminen, joka kokee tulleensa kaltoin kohdelluksi, ei sillä hetkellä halua kokea innostusta. Innostusta ei voida pakottaa eikä käskeä ulkoapäin.
Jotta ymmärtäisimme innostusta paremmin, meidän on ymmärrettävä sitä tunteena paremmin – katsottava innostuksen anatomiaa. Innostus herää, kun huomaamme mahdollisuuksia, joihin haluamme tarttua. Innostus nostaa energiatasoa ja aktivoi tarttumaan havaitsemiimme mahdollisuuksiin. Sen tarkoitus on siis auttaa meitä hyödyntämään näkemämme mahdollisuudet.
Innostus houkutellaan esiin uteliaisuuden kautta
Innostusta ei voida kaataa työyhteisöön, vaan se houkutellaan usein esiin uteliaisuuden kautta. Joidenkin mielestä innostus onkin uteliaisuuden yksi muoto – ensin herää uteliaisuus, ja jos uteliaisuus tulee riittävän voimakkaaksi, se muuttuu innostukseksi. Kun kaikki uteliaisuus puuttuu, ihminen on pitkästynyt. Kun mieleen pujahtaa vihje jostain uudesta, uteliaisuus herää ja energiataso nousee; syntyy halu tietää lisää. ”Mikähän tuo on?” Voisikohan tällä tehdä jotain?” Jos uteliaisuus kehittyy voimakkaaksi, se muuttuu innostukseksi. Silloin energiatasosi on huipussaan ja ihminen täynnä intoa uusien mahdollisuuksien edessä.
Uteliaisuus ja innostus kulkevat siis käsi kädessä. Innostus on myös sosiaalisesti altis tunne. Se sammuu herkästi, jos ihmiset ympärillä eivät innostu. Toisaalta jaettu innostus voi kasvaa todella vahvaksi.
”Vaikka kaikki tiimissä eivät olisikaan niin nopeasti palautuvia, niin ilmapiiri tukee myös niitä, joilla palautuminen kestää pidempään. Porukka pitää huolta siitä, että myös he pääsevät jaloilleen ja matka jatkuu yhdessä eteenpäin. Ylipäätään kannustaminen ja tsemppaaminen ovat läsnä arjessa myös silloin, kun kaikki menee hyvin. Kaikkea tätä yhdistävä tekijä on halu tehdä yhdessä; yhdessä samaan suuntaan, ei tarvitse kenenkään sooloilla tai saada kunniaa itsellensä. Yhdessä tekemisen halu on suuri. Tämä hehkuu ulospäin hyvänä tekemisen meininkinä, iloisuus ja innostus näkyy siinä, että autetaan toisia, kukaan ei joudu puurtamaan yksin.”
*Ote asiakashaastattelusta, Johda tunneilmastoa -kirja
